Olen kyllästynyt siihen, että kun minulla on paha olo tai hyvä olo en
saa purkaa sitä kenellekkään tai mihinkään. Joten täällä sitä ollaan
kirjoittelemassa. Tämä blogi tulee varmaan suurimmaksi osaksi
sisältämään ajatuksia asiasta joka täyttää suurimman osan elämästäni,
bulimia. Välillä se tuntuu olevan anoreksiaa välillä ortoreksiaa, mutta
aina palaan bulimiaan.
Kesä on ollut hiton raskasta aikaa. Ei mitään rytmiä päivissä,
oksentelua, syömistä, oksentelua. Siinäpä se. Odotan jo, että koulut
alkavat ensi viikolla jolloin saan elämääni jotain sisältöä. Oikeastaan
rakastan koulun käyntiä ylikaiken. Talvella sitä aina toivoo, että
voikun olisi kesä ja voisi nukkua pitkään, mutta kyllä minä mielummin
istun historian tunnilla pänttäämässä vuosilukuja taikka matikan
tunnilla ratkomassa kaavoja, joita en edes kunnolla osaa, kuin että
makaisin rannalla. Kesä on tylsä. Tänä kesänä huomasin myös, että
vaikka olisin kuinka paahtavan kuuma, minä palelen. Siinäkin yksi syy
olla pitämättä kesästä. Kolmenkymmenen asteen helteessä ulkona näkee
naisia minihameissa ja pikkutopeissa, miehiä ilman paitaa. Koska heillä
on kuuma. Mulla on pitkähihainen paita,pitkät housut ja sukat ja silti
tuntuu kylmältä. Ihana kesä, olis jo talvi.
Tänään pitäisi jaksaa mennä kirjaostoksille. Yksi huono asia on lukio
opiskelussa se, että kirjat ovat niin älyttömän kalliita. Ja varsinkin
kun me uuden opsin opiskelijat emme oikeastaan saa mistään käytettyjä
kirjoja. Suurin osa ainakin pitää ostaa uusina. Tulee kalliiksi kun
joka jaksoon ostaa 5-7 uutta kirjaa. Ei paljoa jää ylimääräistä rahaa
huvituksiin. Opintotukeakaan ei tule kuin muutama kymppi, koska
perheellämme on muka niin isot tulot! Just joo. Tulisivat ne
rikkaatbemarinomistajat jotka näitä asioita päättää kattomaan millasta
penninvenytystä meidän elämä on ja sanosivat sitten onko tulot kovin
suuret. Me tullaan toimeen kyllä, mutta kaikki raha menee
elämiseen, laskuihin ja ruokaan. Joskus mietin et elämä on epäreiluu.
Mulla on yks tuttu, jonka molemmat vanhemmat on jotai huippulääkäreitä
ja niillä on oma firma. Eli suomeks niillä on myös rahaa kuin roskaa.
Ja sen tietää myös se perheen ainut lapsi. Kaikki on uusintauutta
luksusta ja nenää nyrpistellään kaikelle halvalle. Inhoan tollasia
piloille hemmoteltuja kakaroita, jotka saa kaiken valmiina eteensä. Mä
oon tyytyväinen siihen, että mulle on opetettu ettei raha kasva puussa,
vaan sen eteen täytyy tehdä jotain. Tollasilla rikkailla pennuilla
menee vielä sormi suuhun, kun ne tajuu sit joskus et niiden täyty
pärjätä omillaan, ettei se isi olekaan aina maksamassa kaikkea. No,
taisin vähän eksyy aiheesta mut pistää vaan vihaks tollanen. Taidan
tästä lähtee suunnistaa kohti kirjakauppaa, arviolta joku 130e tulee
maksaa ekan jakson kirjat.
Näkymisiin. Päivän oksennussaldo tähän mennessä kaksi.
torstai, 10. elokuu 2006
Kommentit