Olen kyllästynyt siihen, että kun minulla on paha olo tai hyvä olo en saa purkaa sitä kenellekkään tai mihinkään. Joten täällä sitä ollaan kirjoittelemassa. Tämä blogi tulee varmaan suurimmaksi osaksi sisältämään ajatuksia asiasta joka täyttää suurimman osan elämästäni, bulimia. Välillä se tuntuu olevan anoreksiaa välillä ortoreksiaa, mutta aina palaan bulimiaan.
Kesä on ollut hiton raskasta aikaa. Ei mitään rytmiä päivissä, oksentelua, syömistä, oksentelua. Siinäpä se. Odotan jo, että koulut alkavat ensi viikolla jolloin saan elämääni jotain sisältöä. Oikeastaan rakastan koulun käyntiä ylikaiken. Talvella sitä aina toivoo, että voikun olisi kesä ja voisi nukkua pitkään, mutta kyllä minä mielummin istun historian tunnilla pänttäämässä vuosilukuja taikka matikan tunnilla ratkomassa kaavoja, joita en edes kunnolla osaa, kuin että makaisin rannalla. Kesä on tylsä. Tänä kesänä huomasin myös, että vaikka olisin kuinka paahtavan kuuma, minä palelen. Siinäkin yksi syy olla pitämättä kesästä. Kolmenkymmenen asteen helteessä ulkona näkee naisia minihameissa ja pikkutopeissa, miehiä ilman paitaa. Koska heillä on kuuma. Mulla on pitkähihainen paita,pitkät housut ja sukat ja silti tuntuu kylmältä. Ihana kesä, olis jo talvi.

Tänään pitäisi jaksaa mennä kirjaostoksille. Yksi huono asia on lukio opiskelussa se, että kirjat ovat niin älyttömän kalliita. Ja varsinkin kun me uuden opsin opiskelijat emme oikeastaan saa mistään käytettyjä kirjoja. Suurin osa ainakin pitää ostaa uusina. Tulee kalliiksi kun joka jaksoon ostaa 5-7 uutta kirjaa. Ei paljoa jää ylimääräistä rahaa huvituksiin. Opintotukeakaan ei tule kuin muutama kymppi, koska perheellämme on muka niin isot tulot! Just joo. Tulisivat ne rikkaatbemarinomistajat jotka näitä asioita päättää kattomaan millasta penninvenytystä meidän elämä on ja sanosivat sitten onko tulot kovin suuret.  Me tullaan toimeen kyllä, mutta kaikki raha menee elämiseen, laskuihin ja ruokaan. Joskus mietin et elämä on epäreiluu. Mulla on yks tuttu, jonka molemmat vanhemmat on jotai huippulääkäreitä ja niillä on oma firma. Eli suomeks niillä on myös rahaa kuin roskaa. Ja sen tietää myös se perheen ainut lapsi. Kaikki on uusintauutta luksusta ja nenää nyrpistellään kaikelle halvalle. Inhoan tollasia piloille hemmoteltuja kakaroita, jotka saa kaiken valmiina eteensä. Mä oon tyytyväinen siihen, että mulle on opetettu ettei raha kasva puussa, vaan sen eteen täytyy tehdä jotain. Tollasilla rikkailla pennuilla menee vielä sormi suuhun, kun ne tajuu sit joskus et niiden täyty pärjätä omillaan, ettei se isi olekaan aina maksamassa kaikkea. No, taisin vähän eksyy aiheesta mut pistää vaan vihaks tollanen. Taidan tästä lähtee suunnistaa kohti kirjakauppaa, arviolta joku 130e tulee maksaa ekan jakson kirjat.

Näkymisiin. Päivän oksennussaldo tähän mennessä kaksi.